Sijaissynnytys: vaiheet, vanhemmuus, kustannukset ja riskit

Kaksi muotoa: omalla munasolulla tai ilman

Gestationaalisessa sijaissynnytyksessä koeputkihedelmöityksellä eli IVF-hoidolla syntynyt alkio siirretään sijaissynnyttäjän kohtuun. Munasolu on peräisin aiotulta vanhemmalta tai munasolun luovuttajalta. Raskautta kantava nainen ei käytä omaa munasoluaan eikä siten ole lapsen geneettinen äiti.

Perinteisessä sijaissynnytyksessä hedelmöitetään sijaissynnyttäjän oma munasolu esimerkiksi inseminaatiolla. Hän kantaa lapsen ja on samalla geneettisesti sukua tälle. Hedelmöityshoitoja valvova viranomainen HFEA esittelee molemmat muodot ja niiden lääketieteelliset erot.

Sijaissynnytys ei siis automaattisesti tarkoita, että lapsella on geneettinen yhteys molempiin aiottuihin vanhempiin. Ratkaisevaa on, mitä muna- ja siittiösoluja käytetään. Raskaus on tästä riippumatta sitä kantavan naisen kehollinen ja henkilökohtainen kokemus.

Altruistinen ja kaupallinen: mitä ne tarkoittavat?

Nämä käsitteet vastaavat toiseen kysymykseen: saako nainen sijaissynnytyksestä palkkion? Altruistisessa mallissa tällaista palkkiota ei makseta, mutta tiettyjä kuluja voidaan korvata sääntöjen mukaan. Kaupalliseen malliin kuuluu erillinen palkkio. Sallitut maksut ja korvattaviksi kuluiksi katsottavat menot määritellään eri oikeusjärjestelmissä eri tavoin.

Altruistinen ei siis tarkoita maksutonta. Hoidot, neuvonta, matkat ja raskaudenaikainen hoiva on silti rahoitettava. Vastaavasti pelkkä kaupallinen-nimitys ei kerro, mitä palveluja hintaan sisältyy tai miten osapuolten turva on järjestetty.

Myös läheisten ihmisten välinen yksityinen järjestely vaatii selkeitä sopimuksia. Läheisyys voi helpottaa luottamista, mutta myös vaikeuttaa pyynnöstä kieltäytymistä tai oman rajan ilmaisemista.

Miksi sijaissynnytystä harkitaan?

Sijaissynnytystä voivat harkita ihmiset, joilla ei ole kohtua tai joille raskaus ei lääketieteellisistä syistä ole mahdollinen tai aiheuttaisi merkittäviä riskejä. Myös miesparit ja yksin lasta toivovat miehet voivat pohtia sitä. Tämän mahdollisuuden saatavuus on erillinen oikeudellinen kysymys.

Toistuvien tuloksettomien hoitojen jälkeen on tärkeää selvittää, mihin esteeseen sijaissynnytyksellä haetaan ratkaisua. Se ei ratkaise kaikkia alkion syntymiseen tai kehittymiseen liittyviä vaikeuksia. Yhdysvaltalaisen lisääntymislääketieteen yhdistyksen ASRM:n suositukset käsittelevät mahdollisia lääketieteellisiä syitä sekä osapuolten tutkimuksia ja neuvontaa.

Miten gestationaalinen sijaissynnytys etenee?

Ennen hoidon aloittamista lääketieteellisen soveltuvuuden, odotusten ja oikeudellisten edellytysten on sovittava yhteen. Vasta tämän jälkeen on mielekästä suunnitella alkioiden muodostamista ja siirtämistä. Jos pakastettuja alkioita on jo olemassa, munasolujen keräystä ei välttämättä tarvita.

1. Selvitykset ja neuvonta: Osapuolet käyvät läpi terveystaustaa, tutkimuksia, mahdollista kuormitusta sekä raskauteen ja myöhempään yhteydenpitoon liittyviä toiveita.
2. Oikeudellinen valmistautuminen: Vanhemmuus, sallitut sopimukset, maksut ja kunkin osapuolen etujen edustaminen selvitetään ennen hoitoa.
3. Koeputkihedelmöitys laboratoriossa: Munasolut kerätään ja hedelmöitetään. Sen jälkeen ratkaistaan, mitkä alkiot soveltuvat siirrettäviksi tai pakastettaviksi.
4. Alkionsiirto: Klinikka ajoittaa siirron sijaissynnyttäjän kuukautiskierron mukaan tai valmistelee kohdun limakalvon lääkkeillä.
5. Raskaus ja synnytys: Jos raskaus alkaa kehittyä, seuraavat raskaudenaikainen hoito, synnytyksen suunnittelu ja tarvittavat oikeudelliset toimet.
6. Syntymän jälkeinen aika: Lapsi tarvitsee hoivaa ja selkeän vastuunjaon. Sijaissynnyttäjä tarvitsee toipumisaikaa, jälkihoitoa ja tarvittaessa muuta tukea.

Kaikki eivät käy läpi samaa hoitoa. Hormonistimulaatio ja munasolujen keräys koskevat henkilöä, jonka munasoluja käytetään. Sijaissynnyttäjälle tehdään alkionsiirto, ja hän kantaa raskauden. Lääketieteellisiä vaiheita kuvaa tarkemmin HFEA:n IVF-katsaus.

Kuinka kauan prosessi kestää ja kuinka varma onnistuminen on?

Raskaus on vain osa kokonaisajasta. Lisäksi aikaa vievät sopivan sijaissynnyttäjän etsiminen, tutkimukset, neuvonta, oikeudelliset valmistelut ja mahdollisesti useat hoitoyritykset. Kansainvälisissä järjestelyissä myös kotiinpaluu syntymän jälkeen voi viivästyä. Tarkkaa kokonaiskestoa ei siksi voi vastuullisesti luvata.

Myöskään kaikelle sijaissynnytykselle yhteistä onnistumisprosenttia ei ole. Muun muassa munasolujen ikä ja laatu, alkiot sekä yksilöllinen lääketieteellinen tilanne vaikuttavat. Nuori ja terve sijaissynnyttäjä ei poista kaikkia muna- tai siittiösoluihin liittyviä ongelmia.

Kun klinikka kertoo onnistumisluvuista, kannattaa kysyä tarkasti: tarkoitetaanko positiivista raskaustestiä vai elävänä syntynyttä lasta? Koskeeko luku yhtä alkionsiirtoa, yhtä munasolujen keräystä vai useita yrityksiä yhteensä? Vasta vertailuperusteen tunteminen tekee luvusta hyödyllisen omassa suunnittelussa.

Millaisia lääketieteellisiä riskejä on?

Riskit kohdistuvat eri ihmisiin. Munasolujen keräämiseen voi liittyä esimerkiksi hormonaalisia haittavaikutuksia ja munasarjojen hyperstimulaatio-oireyhtymä. Raskautta kantavan naisen kohdalla kyse on hoidon kuormituksesta sekä raskauden ja synnytyksen riskeistä.

Myös huolellisesti valitulle sijaissynnyttäjälle voi tulla komplikaatioita, kuten verenpainetauteja tai verenvuotoja. Lapselle erityinen riski on ennenaikainen syntymä. Vuoden 2024 kohorttitutkimuksessa gestationaalisilla sijaissynnyttäjillä todettiin vakavia äitiin kohdistuvia komplikaatioita useammin kuin vertailuraskauksissa, jotka olivat alkaneet IVF-hoidolla tai ilman sitä. Aiempi pienempi tutkimus ei ollut osoittanut vakavien komplikaatioiden selvää lisääntymistä verrattuna samankaltaisiin raskaana oleviin. Tutkimuksissa tarkasteltiin eri ryhmiä, eikä niistä voi ennustaa yksittäisen ihmisen riskiä. Ne antavat kuitenkin syyn suhtautua raskaudenaikaiseen seurantaan ja jälkihoitoon vakavasti.

Yksi konkreettinen tapa vähentää riskejä on välttää monisikiöraskauksia mahdollisuuksien mukaan. Lisääntymislääketieteen yhdistys ASRM suosittelee vahvasti yhden alkion siirtoa gestationaalisessa sijaissynnytyksessä. Useampi alkio ei ole riskitön oikotie nopeampaan tulokseen.

Kuka päättää raskauden aikana?

Aiotut vanhemmat toivovat lasta ja ovat vahvasti mukana tunnetasolla. Lääketieteelliset toimenpiteet kohdistuvat kuitenkin sijaissynnyttäjän kehoon. Siksi tutkimuksia, synnytystä ja mahdollisia komplikaatioita koskevista odotuksista on keskusteltava ajoissa.

ASRM:n eettinen kannanotto korostaa, että sijaissynnyttäjä antaa itse suostumuksen omaan lääketieteelliseen hoitoonsa. Riippumaton oikeudellinen neuvonta tarkoittaa omaa edustajaa, joka on sitoutunut hänen etujensa ajamiseen. Aiotut vanhemmat voivat maksaa neuvonnan ilman, että he määräävät sen sisällöstä. Kyseessä on ammatillinen eettinen kanta; sovellettava lainsäädäntö on selvitettävä erikseen.

Erityisen tärkeitä ovat keskustelut poikkeavista löydöksistä, keskenmenosta ja erilaisista raskaudenkeskeytystä koskevista näkemyksistä. Kirjallinen sopimus voi dokumentoida odotukset. Se ei korvaa jatkuvaa keskustelua eikä suostumusta hoitoon. Jos perustavanlaatuiset näkemykset eivät sovi yhteen, sen tulisi käydä ilmi ennen raskautta.

Vanhemmuus on enemmän kuin geneettinen yhteys

Sijaissynnytyksen sallittavuus, sen saatavuus eri ihmisille ja vanhemmuuden muodostuminen vaihtelevat oikeusjärjestelmittäin. Kolmeen kysymykseen ei siksi voi vastata yhdellä kyllä-vastauksella: saako hoidon toteuttaa? Ketä pidetään vanhempana syntymän jälkeen? Tunnustetaanko tämä vanhemmuus myös siellä, missä perhe tulee asumaan?

Vastaukset voivat erota erityisesti maiden rajojen yli toimittaessa. Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssi kuvaa tästä aiheutuvia vanhemmuuteen, kansalaisuuteen ja vanhempainvastuuseen liittyviä ongelmia. Geneettinen yhteys, sopimus ja syntymätodistus eivät siten ole keskenään suoraan vaihdettavia todisteita.

Oikeudellinen selvitys kuuluu konkreettisen suunnitelman alkuun. Sen pitäisi selventää, mitä toimia vanhemmuuden turvaaminen vaatii ja kuka voi sillä välin toimia lapsen puolesta. Tähän kuuluu myös käytännön kysymys siitä, kuka hoitaa vastasyntynyttä, jos aiotut vanhemmat eivät vielä pääse paikalle syntymän aikaan. Ulkomailla toteutettavassa perheen perustamisessa on lisäksi huomioitava matkustusasiakirjat ja vanhemmuuden tunnustaminen perheen asuinmaassa.

Mitä sijaissynnytys maksaa?

Luotettavaa maailmanlaajuista kokonaishintaa ei ole. Jo käsite voi tarkoittaa hyvin erilaisia palveluja: yksityistä sopimusta kulukorvauksineen, lääketieteellistä hoitoa tai laajaa ohjelmaa välityksineen ja tukipalveluineen. Yksittäinen luku kertoo vähän, jos nämä erot jäävät epäselviksi.

Budjetissa on hyödyllisempää eritellä seuraavat menot:

• Tutkimukset, IVF-hoito, lääkkeet, mahdollinen muna- tai siittiösolujen luovutus, säilytys ja uudet alkionsiirrot
• Raskauden ja synnytyksen aikainen hoito, vakuutukset sekä hoitopalvelut, joita vakuutus tai muu korvausjärjestelmä ei kata
• Sallitut kulukorvaukset tai palkkiot sekä mahdolliset välitys- ja tukipalvelujen kustannukset
• Riippumaton oikeudellinen neuvonta, menettelyt, todistukset ja käännökset
• Matkat, majoitus, ansionmenetys ja pidempi oleskelu syntymän jälkeen
• Lisätarpeet tuloksettomien yritysten, komplikaatioiden tai vastasyntyneen sairaalahoidon yhteydessä

Luettelo auttaa esittämään kysymyksiä; se ei ole kaikkialla samanlainen palvelupaketti. Pyydä tarjouksesta selvitys siitä, mitä hintaan kuuluu, mistä laskutetaan erikseen ja kuka kantaa minkäkin taloudellisen riskin. Myös takuulla markkinoitu paketti on tarkistettava näin: sopimuksen mukainen rahojen palautus tai lisähoitoyritykset ovat eri asia kuin taattu lapsen syntymä.

Ihmissuhde ei automaattisesti pääty syntymään

Sijaissynnytys yhdistää ihmisiä hyvin henkilökohtaisessa tilanteessa. Jotkut toivovat tiivistä yhteydenpitoa raskauden aikana, toiset enemmän etäisyyttä. Erilaiset odotukset eivät itsessään ole ongelma, kunhan ne sanotaan ääneen.

Konkreettisista sopimuksista on apua: mitä tietoja jaetaan? Kuka osallistuu vastaanottokäynneille tai synnytykseen, jos sijaissynnyttäjä niin haluaa? Millaista yhteydenpidon toivotaan olevan myöhemmin? Miten sijaissynnyttäjän omille lapsille selitetään, miksi vauva kasvaa toisessa perheessä?

Jälkihoito on suunniteltava yhtä konkreettisesti: kuka järjestää sijaissynnyttäjän terveydenhuollon, kuka auttaa arjessa ja kuka maksaa, jos tuen tarve jatkuu pidempään? ASRM edellyttää mahdollisuutta psykologiseen tukeen myös syntymän jälkeen. Yhteydenpitotoiveiden muuttuminen ei saa tarkoittaa sovitun hoivan päättymistä.

Mitä lapsista tiedetään?

Lasten kokemuksia omasta syntyhistoriastaan voidaan nykyään tutkia myös pidemmällä aikavälillä. Vuonna 2023 julkaistussa pitkittäistutkimuksessa perheitä seurattiin siihen asti, kun lapset olivat 20-vuotiaita. Tutkimuksessa verrattiin 65:tä muna- tai siittiösolujen luovutuksen tai sijaissynnytyksen avulla syntynyttä perhettä, joista 22 oli sijaissynnytysperheitä, 52:een ilman tällaista apua syntyneeseen perheeseen. Näiden kahden kokonaisryhmän välillä ei havaittu eroja nuorten aikuisten psyykkisessä hyvinvoinnissa eikä perhesuhteiden laadussa.

Tulos on rohkaiseva, mutta sitä ei voi yleistää kaikkiin perhemuotoihin: alaryhmät olivat pieniä, ja pääpaino oli äidin ja lapsen välisissä suhteissa. Varhainen tieto omasta alkuperästä oli yhteydessä parempiin ihmissuhteisiin, mutta tästä ei voi päätellä syy-seuraussuhdetta. Käytännössä kannattaa säilyttää alkuperää koskevat tiedot ja miettiä ajoissa, miten niistä voi puhua lapsen ikään sopivalla tavalla. Keskustelu kasvaa lapsen kysymysten mukana.

Mitkä vaihtoehdot sopivat omaan tilanteeseen?

Vaihtoehdon on vastattava todelliseen esteeseen. Jos raskaus on mahdollinen mutta omia munasoluja ei voida käyttää, munasolujen luovutus voi tulla kyseeseen lääketieteellisten ja oikeudellisten edellytysten mukaan. Jos kukaan suunnitellussa perheessä ei voi kantaa lasta, pelkkä luovutus ei ratkaise ongelmaa.

Kumppanuusvanhemmuus tarkoittaa puolestaan vanhemmuuden jakamista muiden ihmisten kanssa. Raskautta kantava henkilö voi itse jäädä pysyvästi vanhemmaksi, mikä erottaa tämän vaihtoehdon olennaisesti sijaissynnytyksestä. Adoptiolla ja sijaisvanhemmuudella on omat edellytyksensä, ja ne lähtevät jo syntyneiden lasten tarpeista. Ne eivät ole keskenään vaihdettavia hoitovaihtoehtoja.

Joskus seuraava askel on tauko tai omista perhetoiveista keskusteleminen uudelleen. Olennaista on, mikä vaihtoehto sopii osapuolille ja millaisen vastuun he haluavat ottaa pitkällä aikavälillä.

Mitä kannattaa selvittää ennen päätöstä?

Nämä kysymykset auttavat saamaan ensimmäisestä keskustelusta konkreettisia vastauksia:

• Mihin esteeseen sijaissynnytyksellä haetaan ratkaisua meidän tilanteessamme, ja mitä muna- ja siittiösoluja käytettäisiin?
• Miten sijaissynnyttäjälle ja muille osapuolille järjestetään riippumaton neuvonta, tutkimukset ja jälkihoito?
• Mitä tapahtuu, jos alkionsiirto ei onnistu, raskaus keskeytyy itsestään tai tutkimuksissa ilmenee odottamaton löydös?
• Mitkä toimet vahvistavat vanhemmuuden, ja kuka vastaa lapsesta siihen asti?
• Mitkä kustannukset sisältyvät kirjallisesti hintaan, mitkä ovat avoimia ja miten komplikaatioihin on varauduttu?
• Mitä kaikki osapuolet toivovat yhteydenpidolta, yksityisyydeltä ja syntymän jälkeiseltä ajalta?

Jos tarjouksessa korostetaan ennen kaikkea nopeutta tai alhaista lähtöhintaa mutta nämä kysymykset jäävät vaille vastausta, päätöksenteon tueksi tarvittavia tietoja puuttuu.

Myytit ja faktat sijaissynnytyksestä

Myytti: nuori sijaissynnyttäjä tekee munasolujen iästä merkityksettömän.

Fakta: munasolut antavan henkilön ikä vaikuttaa edelleen olennaisesti onnistumisen mahdollisuuksiin. Nuori sijaissynnyttäjä ei nuorenna käytettäviä munasoluja. HFEA erottaa siksi munasolujen ja raskautta kantavan naisen vaikutukset toisistaan.

Myytti: kaksi alkiota tarkoittaa yksinkertaisesti kaksinkertaista mahdollisuutta saada lapsi.

Fakta: useampi kuin yksi alkio lisää monisikiöraskauden riskiä. Onnistumisen mahdollisuutta ei voi vain kaksinkertaistaa, mutta sijaissynnyttäjään ja lapsiin kohdistuvat riskit voivat kasvaa. Siksi ASRM suosittelee gestationaalisessa sijaissynnytyksessä vahvasti yhden alkion siirtoa.

Myytti: ilman palkkiota kukaan ei voi joutua painostuksen kohteeksi.

Fakta: painetta voivat aiheuttaa myös perheen odotukset, lojaalius ja riippuvuussuhteet. Erityisesti perheen sisäisissä järjestelyissä ASRM korostaa vapaaehtoista päätöstä ja riippumatonta neuvontaa. Olennaista on myös, voiko kieltäytyä vaarantamatta ihmissuhdetta.

Myytti: ilman omaa munasolua ei synny myöskään tunnesidettä.

Fakta: geneettinen sukulaisuus ja tunteet ovat eri asioita. Raskaus, synnytys ja yhteys perheeseen voivat olla henkilökohtaisesti merkityksellisiä ilman, että sijaissynnyttäjä haluaa itse ottaa vanhemman roolin. Raskaudesta ei myöskään voi päätellä, millaista yhteydenpitoa hän myöhemmin toivoo. Odotusten ja tuen on sovittava osapuolille.

Yhteenveto

Sijaissynnytyksessä onnistunut hoito on vain osa kokonaisuutta. Yhtä tärkeitä ovat raskautta kantavan naisen itsemääräämisoikeus ja hoiva, selvä juridinen vanhemmuus sekä lapsen turvallinen alku. Sijaissynnytystä harkitseva tarvitsee ennen kaikkea ymmärrettäviä vastauksia siihen, miten vastuu kannetaan ennen syntymää ja sen jälkeen.